Cosplayn tuomat ulkonäköpaineet.

Avauduin, iik. Tekstissä saattaa olla ajatusvirheitä ja erheitä. Mutta hieman omia ajatuksia cosplayn tuomista ulkonäköpaineista.

Olen yrittänyt välttää kirjoittamasta mistään aiheista, mitkä ovat pinnalla tai muita mielipideasia -asioita. Mutta tuntuu nyt, että olisi hyvä vähän avautua jopa itseäni varten tästä aiheesta. Ja koska asia vaivaa itseäni, niin miksen kirjoittaisi sitä jonnekkin.

Olen aina ajatellut itseäni "perus" ihmisenä. En mitenkään erityisen nättinä taikka muuten ihmeellisenä. Ja yleensä kun ihmisten kanssa joskus sattuu puhumaan ulkonäkö asioista, päädytään siihen, että olen "perus" ihminen. Mikä on minulle sinänsä ihan ok, mutta jotenkin juurikin se "perus" ihmisenä olo vaivaa. Olen normaalin pituinen ihminen, en mitenkään pitkä, mutta minua lyhyempiä löytyy myös. Olen normaalin painoinen, eli en mitenkään chubby tai laiha. Ja muutenkin olen tosi "normaalin" näköinen. Ehkä salaa olen toivonut, että minussa olisi jotain mielenkiintoisia piirteitä tai jotain muuta. Mutta oh well. Normaali.

Aloitin cosplayn tosi nuorena ( ehkä 13 ?). Minulle aina sanottiin että olen tosi pieni ja laiha. Koska -yllättäen- teininä tulee lisää muotoja, pituutta ym. sen sorttista minusta tuli normaali. Se, että tulin normaalin kokoiseksi ja painoiseksi aloin ajattelemaan itseäni lihavana (koska olin "lihonut"). Tietysti teininä ajattelee että "hyi oon läski", mutta se ajatus vain takertui päänuppiin vähän liian kovasti.

Ja nyt varttuneenpanakin kyseinen ajatus hiipiin mieleen, kun cossi kavereinaan on pienempiä ja laihempia tai muuten nätimpiä (kuten myös kaverini cosplayn ulkopuolella). Tuntuu, että jollen laihdu näytän todella isolta muiden vieressä. Minulla on vääristynyt kuva itsestäni, tiedän. Nykyään vaikka olisi kiva hahmo jota cossata, niin jos sillä näkyy  maha niin samantien sanon että "Ei voi, sillä näkyy maha". Ja se karsii hahmoja listaltani pois aikalailla.

Kuitenkin aivot sanovat välillä, että kunhan olen sujut oman vartaloni kanssa ja olen oma itseni, muitten mielipiteillä ei ole väliä.

**
Cosplayn ulkonäköasioista puhutaan aina negatiivisesti. Joku on liian lihava, jollain on liian pienet isot/tissit, joku ei bindaa, joku ei meikkaa, joku ei käytä piilareita, joku ei peruukkeja ym. .. lista voisi jatkua loputtomiin. Pitäiskö ehkä vähän positiivisemmin alkaa ihmisten puhua ja suhtauta Cosplayn ulkonäköasiaan ?
Ihmiset usein kritisoivat kovasti muiden ulkonäköä, mikä ei mielestäni ole oikein. Jos joku edes normaalikokoinen cossaa Jinxiä, tulee hyvin nopeasti kommenttia siitä miten on liian lihava. Ei näin. Sen takia että cossaaja ei ole anorektikon laiha kuten hahmo, niin ei sen pitäisi estää cossaamasta hahmoa.

Kyseistä ihmistä sanottiin "Liian lihavaksi" cossatessaan Jinxiä. Pyh!

Kannustan kuitenkin kaikkia ihmisiä kehumaan toisiaan ja cossaamaan sitä mitä itse haluaa välittämättä muiden mielipiteistä. Ja tietysti olemaan sinut oman ulkonäkönsä kanssa, sen kyllä huomaa jos cossaaja on itsevarma ja se taas on hienoa katseltavaa ! ^^

***
Coneissa on tietysti mukavaa, kun tullaan kehumaan pukua. Ja ihan ensimmäisessä conissa missä pienenä rääpäleenä kaapista vedetyn koulupuvun ja kissan korvat päässä hihhuloin innoissani, minua tultiin kehumaan söpöksi. Söpö. Söpöksi sanottiin myös Annieta cossatessani. Ainahan kaikki kehut parantavat itsetuntoa ja mieltä. Mutten oikein osaa ottaa kehuja vastaan ja vähättelen asiaa vaikka oikeasti olen ihan kauhen kovasti iloissani. Enkä varsinaisesti kehuja kalastele, joten se siitä. Ulkonäköön kohdustivat kehut ovat mukavia, muttei välttämättömiä vaikka nostavatkin itsetuntoa. Cosplayssa kuitenkin pääasia on se puku, eikä se miltä muodoltaan näyttää.  :)

Yksi asia minkä luulen olevan isoin patti tässä ulkonäkö asioissani on se, että kun olen conissa ja shoottaillaan pukujamme, en koskaan kehtaa pyytää kuvaajaa ottamaan enemmän kuvia itsestäni. Koska olen vähän kömpelö vieläkin, enkä osaa laittaa itseäni spottivaloon, varsinkaan kun en osaa poseerata enkä sitten heti salamana keksi mitään asentoja tai kuvakulmia. Ja kyseisen asian takia conien jälkeen katsoessani muutamia kuvia joissa olen, niistä on ehkä pari "ihan ookoo" kuvaa. Sen jälkeen tietysti ajattelen, miten minusta ei saada hyvä kuvia ollenkaan ja paineet kasvavat eikä ole mitään sitten julkaisukelpoista laitettavaksi näytille.
Ja sitten on "hyi selluliitit" (mitä kaikilla on) ja sitä  rataa.


_____
Minulla on vielä paljon opittavaa olemaan sujut oman ulkonäköni kanssa. Cosplay on auttanut minua suuresti näissä asioissa ja olen tullut itsevarmemmaksi, mutta työmaata tämän asian saralla vielä riittää.
Ehkä sitten kun vielä aikuistun, olen sinut itseni kanssa ja ajatusmaailmani muuttuu enkä saa kauheaa stressikohtausta jostain siellaisesta asiasta kuin ulkonäöstä. :P

Ehkä ensikerralla vähän piristävämpää asiaa ja ehkä jopa progress kuvia puvuista~